VaellusKalastus

 

 



 



 

Vaaroja ja järviä

Suomen itäisin kolkka, runsas 21 000 km2 vaaroja, harjuja, metsiä, soita ja vesiä, on Pohjois-Karjala.

Maakunta voidaan jakaa kahdeksi maisemakokonaisuudeksi: Pohjois-Karjalan järviseutu ja vaaraseutu. Niiden raja noudattelee kvartsiittijaksoa, joka kaartuu lännestä Höytiäisen pohjoispuolitse Pielisen järvialtaan reunaan ja jatkuu sen suunnassa kaakkoon Kiihtelysvaaran kautta valtakunnan rajaa kohti.

Kvartsiittivyöhykkeellä kohoavat Pohjois-Karjalan upeimmat vaarat. Merkittävin on Kolin vaarajakso. Ukko-Koli nousee 250 metriä ylös Pielisen pinnasta.

Kvartsiittivaarajakson etelä- ja länsipuolelle rajautuva Pohjois-Karjalan järviseutu, jonne pääosa maakunnan asutuksesta on sijoittunut, edustaa tyypillistä Järvi-Suomea.

Kvartsiittivaarojen jakso ja siitä itään ja pohjoiseen levittäytyvät alueet ovat erämaista, harvaan asuttua Vaara-Karjalaa.

Soiden osuus maa-alasta on suurimmillaan melko tasaisissa Lieksan itäosissa ja Ilomantsin alueella.

Salpausselkien koilliset liepeet ulottuvat myös Pohjois-Karjalaan. Ulompi I Salpausselkä näkyy paikoin Kiteen ja Värtsilän alueella.

Sisempi II Salpausselkä työntyy yhtäjaksoisena selänteenä maakunnan alueelle Kesälahdella ja jatkuu Kiteen Tolosenmäen kautta Kiihtelysvaaran-Pyhäselän tasalle.

Pohjois-Karjalan pinta-alasta lähes viidennes on vettä. Valtaosa vesistöistä kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Sen latvat ulottuvat Venäjän Karjalaan, josta Lieksanjoki kokoaa vedet Pieliseen. Siitä vedet virtaavat Pielisjokea yli 70 kilometrin matkan Pyhäselkään.

Maakunnan kaakkoisosan Vuoksen vesistöön kuulumattomat vedet virtaavat rajan yli kohti Laatokkaa.

Jääkausi muovasi Pohjois-Karjalan. Suurimmat suojelualueet on merkitty punaisella: Kolin kansallispuisto Pielisen rannalla, Patvinsuon kansallispuisto Koitereen pohjoispuolella, Koivusuon luonnonsuojelualue ja Petkeljärven kansallispuisto.

 




©2004 PK Media Service Oy